Eilinen kului mukavasti askarrellessa: sain melkein valmiiksi kilpikonnan nukketeatteriesitystä varten. Meillä on todella huippunäytelmä. Sen nimi on muna, ja se kertoo siitä, miten ihmeellisiä otuksia munista voikaan kuoriutua. Teemme näytelmän yhteistyössä erään pojan kanssa. Hän on muistaakseni Kosovosta. Näytelmä on serbiankielinen, ja tänään käänsimme puolet näytelmästä englannin kautta suomeksi. Se oli aika hauskaa. Sirkka-sanan kanssa jouduimme miettimään aika kauan, ennen kun ymmärsimme toisiamme. Poika kyllä tiesi sanan englanniksi, mutta ei oikein tiennyt, minkälainen eläin se on. Ja me emme tunnistaneet englanninkielistä sanaa. Lopulta keksimme sen, tosin sitten vaihdoimme sen leppäkertuksi, kun leppis on paljon tutumpi.
Olin aamulla Repokankaan koululla kertomassa kolmasluokkalaisille lehtityöstä. Homma jatkuu ensi viikolla: teemme outoja uutisia ja kerron muillekin luokille sanoman lehden tekemisestä. (Ensi viikko on sanomalehtiviikko kouluissa).
Paikkaan nuorten näytelmässä Pythiaa, ja pomoni opetti minulle äsken tansseja, jotka minun pitäisi opetella. :D Jalat solmussa ja kieli keskellä suuta. Minä kun en oikein ole tanssija. Mutta hauskaa on opetella uusia asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti