Kiitos ja kumarrus!

Paljon kiitoksia kaikille, jotka olette lukeneet blogiani näin melkein viiden vuoden aikana, jotka blogini on ollut olemassa. Nimenvaihdoksen myötä ja ehkä vähän muutenkin, olen päättänyt aloittaa uuden blogin. Toivottavasti siirrytte lukemaan sitä. Kovin paljoa uusi blogi tuskin nykyisestä eroaa, mutta yritän päivittää sitä useammin kuin tätä.

Uuden blogin nimi on Arkeni harmaat helmet ja se löytyy täältä. Liitäthän sen suosikkeihisi. Mikäli haluat uusimman viestin sähköpostiisi, niin ilmoitathan siitä minulle.

Samalla mainostan vielä toista blogiani, joka tosin täyttyy hyvin hitaasti. Kyseessä on kirjakori, jonne kokoan lukemiani kirjoja. Kannattaa käydä vilkaisemassa.

Suurkiitos kaikille lukijoilleni ja tavataan uudessa, ehomassa blogissani.

Vietän ylimääräistä vapaapäivää. Olen herännyt jo pari tuntia sitten, mutta en ole muuta tehnyt kuin syönyt aamupalaa ja lukenut viikonlopun lehtiä.

Kävimme lauantaina Kuopiossa asuntomessuilla. Päivä oli lämmin ja ihmisiä liikenteessä, olihan se messujen viimeinen viikonloppu. Emme kiertäneet läheskään kaikkia taloja. Vanhasta muistista tiesin, että millään ei jaksa kiertää 39 kohdetta. Ei millään. Niinpä kävimme katsomassa suurimman osan rantakohteista, muutaman erikoisemman näköisen talon ja muutaman sitten sellaisen peruskohteen, joissa voisi kuvitella asuvan "normaaliperhe".

Eniten ihmettelimme rantasaunoja. Jos tontti on jo valmiiksi aika pieni ja siihen rakennetaan suomalaisessa mittakaavassa isohko omakotitalo, niin miksi ihmeessä 20 metrin päästä talosta rakennetaan kesämökin kokoinen rantasauna? Etenkin jos talossa on sauna? Eikö olisi mukava katsella järvelle, kun tulee siitä sisäsaunasta ulos vilvoittelemaan? Tai muutenkin, eikö olisi mukava katsella omasta kodista, makuuhuoneen tai minkä tahansa huoneen ikkunoista järvelle kaunista maisemaa eikä ruman rantasaunan takaseinää?

Mies ei hyväksynyt yhtäkään pihaa. Monissa pihoissa nurmi"kentän" kokonaisala oli pienempi kuin pienessä rivitalopihassa.

Muutama musta sauna oli kiva, joitain kylppärijuttuja oli kivoja. Keittiöissä oli monesti naurettavan vähän laskutilaa, eli ei oikein kelvannut meidänkaltaisille kokkaaville ihmisille. Nytkin olen välillä niin kyllästynyt tiskipöydällä työskentelyyn.

Muutamien talojen kohdilla mietin, että olikohan unohdettu, että ollaan kuitenkin Pohjolassa, jossa talvet ovat kylmiä ja lumisia. Mikähän on fiilis kodissa, joka on melkein pelkkää ikkunaa, silloin kun ulkona on -25. Kyllähän se lämpimänä pysyy, kun lämmittää, mutta entä fiilis? Tai toisessa, muuten melko normaalissa kodissa, josta ulko-ovesta tullaan suoraan olohuoneeseen (ei edes tuulikaappia).

Talojen sisustuksia katselin ja mietin, että kyllä on niin samasta puusta kaikki veistettyjä (toki iso osa oli suurten huonekaluliikkeiden sisustamia ja nehän myyvät kaikki sitä samaa, tosin myös seinät, tapetit, kaapit ja kylppärikalusteet eivät paljoa toisistaan poikenneet.) Rajuinta taisi olla se, että yhdessä kämpässä oli VALKOINEN jääkaappi (kun se teräksinen on nyt niin in) ja yhdessä sitten vanhanaikainen pienipäinen suihkukapula. Onko ne harmaa, ruskea ja valkoisen eri sävyt nyt ihan oikeasti kaikkien lempivärejä? (No oli yhdessä talossa punaiset oven karmit. Ne oli ihan kivat, tosin vääränsävyistä punaista minun makuuni, mutta muuten kivat.

Sunnuntaina kävimme hämäläisessä englantilaistyyppisessä puutarhassa. Huovilan tila Kärkölässä oli todellakin tutustumisen arvoinen. Vanhat rakennukset eivät kuulu alkuperäiseen Huovilan tilaan, vaan ovat muualta paikalle tuotuja. Antaa kuvien puhua:

















Ja lopuksi. Viime keväänä jäivät kotisukat kesken. Nyt oli niin syksyfiilis eräänä iltana, että kaivelin neuleita esiin ja huomasin kesken jääneet sukat. Lankana on puro batik, akryylilankaa. Mukavat kotisukat tuli näistä.

elokuisia mietteitä

Ensinnäkin suosittelen uutta blogia: Kirjakori.

Toiseksi totean, että syksy on tulossa. Mies laittoi aamulla parvekkeen oven kiinni ja kömpi minun peittoni alle. Kylmyys on saapunut kaupunkiin. No, myönnetään, että parvekkeen ovi on ollut pari kertaa jo aikaisemminkin kiinni sateella, myräkällä ja silloin, kun melkein takapihalla paukuteltiin Suomen (vai peräti Pohjoismaiden) suurinta ilotulitusta. (Pohjoismaista tuli mieleen se, että miksi jotkut piirit puhuvat Skandinaviasta silloin, kun tarkoittavat Pohjoismaita? Suomihan ei kuuluu kielellisesti, kulttuurisesti eikä maantieteellisesti Skandinaviaan, joten ei sitä sinne väkisin työnnetä.)

Tänään olen keittänyt jo puolukkapuuroa, kohta pitää vielä vatkata se. Vähän on vielä viime kesän marjoja jäljellä ja pakastin pitäisi saada sulatettua.

Palstalla on tapahtunut vaikka mitä. Minä olen ollut vähän laiska sen suhteen, mutta onneksi minulla on ahkera mies. Mies on pitänyt huolen, että rikkaruohot eivät valtaa koko paikkaa. Ensimmäinen tomaatti parvekkeelta on syöty, samoin ensimmäiset kuukausimansikat. Ja retiisit. Porkkanoitakin on maisteltu ja salaattia.

Hääpuku on hankittu, tänään menen kampaaja-meikkaajan juttusille ja samalla käymme katsastamassa juhlapaikan ja sovimme tarjoiluista. Häiden järjestäminen on kuulemma hirvittävän stressaavaa ja paljon on tekemistä. Pahus, kun en ole vielä huomannut. Mitähän olen unohtanut...

alviale

Hei. Kun olette menossa seuraavan kerran ravintolaan syömään, niin täältä voi saada vinkkiä, onko ko. ravintolan veroale mennyt suoraan ravintoloitsijan taskuun vai tuleeko se asiakkaalle. Tietenkin jotkut etniset ravintolat ovat olleet jo vuosikausia niin halpoja, että ei minua haittaa, jos ravintola tienaisikin vähän enemmän (Varkaudessa Kauppakadun loistava kiinalainen, jossa nuudeli-kana-annos riisillä, salaatilla ja teellä maksaa 6 euroa).

Kyllä harmittaa, että nämä nautinnolliset helteet menevät töissä. :(

basilikajäätelöä

Telkkarin kuvaruudussa lukee "ei signaalia", nettitikun kanssa olen kiroillut jo pari viikkoa ja käynyt spostikirjeenvaihtoa saunalahden asiakaspalvelun kanssa, kun yrittävät antaa uusia ja uusia vinkkejä siihen, miten sen saisi toimimaan. Nyt sitten piti ladata vielä modeemin päivitys. Firefoxilla ei suostunut edes lataamaan päivitystä, google chromella näköjään lataa; alle 30 megan päivitys, latausaika vielä viisi tuntia. Testailin netin nopeutta ja sen pitäisi olla ihan kohtuullinen (mitä se nyt tällä p***lla tikulla nyt ikinä onkaan). Meinasin eilen katsoa vähän boksille tallennettuja ohjelmia. Mukavaa sarjaa olen tallentanut boksille, maisemamaalauksesta. Olin pari jaksoa katsonut ja näköjään kaksi seuraavaa jaksoa kestivät kumpikin alle puoli minuuttia. Että ei sitten taaskaan ole boksikaan toiminut. Milloinkohan se lähtee verkkokauppa.comiin huoltoon. Ärsyttää vaan sitten elää viikkotolkulla ilman boksia (koska en ikinä usko, että se sieltä kovin nopeasti tulisi).

Olen haaveillut videotykistä ja valkokankaasta, mutta jo nyt nousee niskakarvat pystyyn, kun mietin, mitä ongelmia siinä sitten voisi olla.

Tänään oli hesarissa Tervon kirjoitus Tabermannista. Olipa liikuttava. Minun mielestäni kaikki ihmiset olisivat kyllä ansainneet oman koko sivunsa hesarista (ja noin liikuttavalla tekstillä) jo eläissään. Mutta niitä harvemmin kirjoitellaan. Harmi.

Tänään on ollut loistopäivä (ennen tätä tietokoneasiaa). Heräsin aamulla aika myöhään, joskus yhdeksän hujakoilla, kymmenen pintaan olin jo Lutakossa polskimassa järvessä. Sitten suuntasin torille, jossa ei ollut mitään (minähän päivinä torilla ON menoa??) ja menin sitten kirkkopuistoon jäätelölle. Basilikajäätelö oli aika erikoisen makuista, kuten myyjä varoittelikin. Mutta ei siis pahaa. Yhdentoista aikaan kaupungilla oli todellakin kuollutta, kaksi mummoa istuivat puiston laidalla penkillä ja toinen luki toiselle. Läksin sitten kotiinpäin ajelemaan ja näin valkoasuisen, laulavan joukon, osa rummutteli ja välillä he pysähtyivät tanssimaan. Capoeira-ryhmä oli matkalla ilmeisesti rantaan harjoittelemaan. Minä ajelin kaikessa rauhassa heidän perässään ja nautin rytmistä.

Iltapäivällä käytiin siskon kanssa kaupassa ja tyhjensimme sen suunnilleen kokonaan. Mutta vaaleanpunaisia dominokeksejä ei ollut. Saa nähdä millaisen kakun siskonpoika saa synttäreille. Olin nimittäin suunnitellut vadelmaista juustokakkua pinkillä pohjalla, mutta tarvitsen niitä keksejä...

yllätyskutsuja

Tällä viikolla onnistui oikein hyvä yllätys. Laitoimme K:n kanssa reilut 40 korttia postiin maanantaina ja jäimme odottamaan, kuka ehtii tiistaina ensimmäisenä postilaatikolle. Minulle tuli ensimmäisenä tekstiviesti mummolta. Ja sitten päivän mittaan tippui viestejä ja puheluita. Aika hauska päivä!

Hääkutsuista ei tiennyt etukäteen kukaan muu meidän lisäksi kuin askartelukaupan täti. :D

Paras kommentti oli se, että postilaatikkoon oli pudotettu pommi! Ha. Tosin eihän tuon nyt aivan hirvittävän kummallinen yllätys pitänyt kenellekään olla. Vaikka yllätyshän juhlat ovat, kun ei olla niistä toitotettu.

Retrettiä ja muuta mukavaa

Minulla jäi kertomatta siitä aivan ihanasta reissusta kesäkuun puolella. Eli torstai-iltana pakkasin töiden jälkeen siskon lapsineen autoon ja ajoimme isovanhempien luokse. Ihanaa oli sielläkin vierailla taas pitkästä aikaa. Sitten jatkoimme matkaa itäänpäin. Sisko ja lapset pääsivät Kesämaahan ja minä menin Retrettiin. Päänäyttely oli loistava. 1800-luku on maalaustaiteessa suosikki ja esillä oli aivan uskomattoman hienoja teoksia. Muut näyttelyt eivät olleet ollenkaan yhtä kiinnostavia. Muutamia yksittäisiä kivoja töitä, mutta kokonaisuutena kaikki muu jäi niin kovien mimmien varjoon.

Menin aika aikaisin perjantaina aamupäivällä ja siellä luolastoissa ei ollut kuin muutama ihminen minun lisäksi. Oli suorastaan pelottavaa kävellä (en sentään ihan juossut...) pimeässä, kun ketään ei näkynyt mailla halmeilla.

Retretistä jatkoimme matkaa pikkuteitä pitkin kohti Puumalaa ja kummieni mökkiä. Matkalla sattui aivan kammottava "käärme-putosi-konepellille" -episodi, mutta en ole nähnyt yhtään ainokaista painajaista siitä.

Puumalassa oli HUIPPUA! Vaikka kelit eivät hellineet, niin söimme hyvin, lapset kalastivat, pelasimme mölkkyä ja riimupeliä. Saunoimme. Oivallinen kesälomapaikka, suosittelen. :D

Sunnuntaina ajoimme vielä Mäntyharjulle Salmelaan, jossa en ollut koskaan käynyt. Teoksia oli joka lähtöön, muutamia ihan kiinnostaviakin (etenkin siskon vanhempi lapsi, 3v, jaksoi niitä kanssani katsoa, toinen puolisko porukastamme ei oikein innostunut), mutta etenkin se miljöö oli ihania. Ihania taloja ja kukkapenkkejä.



Se olikin kyllä aikamoisen hieno reissu.

niskavillat pystyssä

Mies ei ole vielä tullut töistä kotiin (hän yleensä kuulee mielipiteeni jokaikisestä uutisesta ja artikkelista, jonka luen ja joka aiheuttaa jonkinlaisen reaktio) ja ajattelin, että jospa en alkaisi hesariin kirjoitella tulikivenkatkuista mielipidekirjoitusta vastineena Laura Lehtoselle, joka sai aamuteepöydässä sappeni kiehumaan. Naisen kirjoituksen pääpointti oli se, että naisten (ja miestenkin) pitäisi ymmärtää se "tosiseikka" että miehet nyt vaan ovat älykkäämpiä ja kovempia eli parempia johtajia. Niinpä niin. Mutta enpä ala itsestäänselvyyksistä edes jaarittelemaan, vaan pohditaanpa kysymystä. Onko älykkyys johtajan ominaisuus? Estääkö pehmeys johtajuuden? Ehkä sitä kaikkein älykkäintä tyyppiä ei kannata edes nostaa johtajaksi, vaan tärkeisiin asiantuntija- tai kehittelytehtäviin. Kyllähän johtajakin älyä tarvitsee, mutta ei sen tarvitse olla "yliälykäs", sen tarvitsee osata johtaa. Ja pehmeys ei ole johtajien ominaisuus, väittää muun muassa Laura Lehtonen ja moni muu. Ja HYVIN usein nämä ihmiset vetävät jonkinlaisen kristillisen aspektin mielipiteensä taakse. No. Oliko Jeesus kovis? Ei tainnut olla, vaikka välillä intoutuikin temppeleissä riehumaan. Eikös hän tainnutkin olla aikamoinen pehmo. Ja kai hän nyt kuitenkinkin jonkinlainen johjajahahmo oli opetuslapsilleen ja muille seuraajilleen. Ja jos Jeesus ei kelpaa johtajaksi, niin entäs Jumala sitten. Jumala oli kovis Vanhassa testamentissa, heitteli tulta ja tappuraa ihmisten päälle, mutta ilmeisesti siitä ei oikein tykätty, joten tuoreemmissa kirjoissa (niissä UT:n teksteissä) Jumalasta tehtiin lempeämpi ja pehmeämpi. Suorastaan kaiken pehmeyden isä. Ja eikö tämä kaveri kristittyjen mielestä kuitenkin ole aika isokin johtaja?

Laura Lehtonen teki mielipidekirjoituksessaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä sen mukaan, millainen hän itse on. Aivan samalla tavalla minä voisin väittää järjettömyyksiä. Esimerkiksi sen, että tuttavapiirissäni on ehkä vain yksi mies, jonka aivan mukisematta myönnän älykkäämmäksi kuin minä itse (terveisiä vaan "vaan insinöörille" Etelä-Suomeen) eli olen älykkäämpi kuin valtaosa miehistä. Ja koska olen yksi herkimmistä ja pehmeimmistä ihmisistä, jonka tiedän (perustelu: aloin eilen itkeä, kun avasin telkkarin ja siellä jotkut kuninkaalliset kättelivät jotain ihmisiä, niin minua alkoi itkettää). Eli johtopäätöksenä: hyvin älykkäät ihmiset ovat äärimmäisen pehmeitä. hahahah.

Prinsessoista tulikin mieleen, että jos olisin maailman valtias, niin lopettaisin koko prinsessatouhon tähän paikkaan. Roskalehdille soisi riittävän missit ja rokkarit, muuta merkitystähän kuninkaallisilla ei ole. Ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan syntyperänsä mukaan. Kun ihan oikeasti miettii asiaa, niin eihän tuossa todellakaan ole mitään järkeä. Pelkkä historiallinen riistämisen jäänne. Lopettakaa. (Ja huomautan vielä, että tämä ei ole mitään kateutta. Olenhan itsekin Lady, mutta se arvonimi onkin tullut omaisuuteni kautta.)

Lupasin reissuselostuksen. Teen sen myöhemmin. Tähän juttuun se ei sovi.